Christie, Agatha: Helmeilevä kuolema
158 s., WSOY 1985, 3. p., 1.p. 1959
suom. Eero Ahmavaara
alkup. Sparkling cyanide 1945
Minäkin lukeudun niihin ihmisiin, joiden täytyy kesällä saada lukea dekkareita. Minulle dekkaristien ehdoton ykkösnimi on kukapas muukaan kuin Agatha Christie. En välttämättä lue kuin pari-kolme dekkaria kesällä, mutta vähintään yksi on aina Christien. Eniten hänen teoksistaan pidän niistä, joissa on Hercule Poirot.
Helmeilevä kuolema lähtee liikkeelle Rosemary Bartonin vuoden takaisesta kuolemasta, joka kirjattiin itsemurhaksi. Aviomies kuitenkin rupeaa pohtimaan murhan mahdollisuutta ja siitä alkaa varsinainen mysteerin selvitys.
Mielestäni Helmeilevä kuolema ei ollut niin hyvä ja iskevä teos kuin muut Christieltä lukemani. Toki siinäkin on pitkälti kehitelty juoni, joka paljastaa aina yllätyksen toisensa jälkeen, mutta minua vaivasi salapoliisin puuttuminen. Ei miss Marplea, ei Hercule Poirotia=outoa. Ehkä juuri erilaisuus vaikutti siihen miten teoksen koin. Toisaalta pidän kovasti Eikä yksikään pelastunut -teoksesta, eikä siinäkään ole Marplea tai Poirotia.
Mainittakoon nyt myös se, että suomennos on mielestäni ontuva. Tai vaikeaselkoinen olisi ehkä parempi ilmaus, eikä se johdu sanojen vanhahtavuudesta vaan kököstä ilmiasusta. Ehkä sekin vaimentaa dekkarin mukaansatempaavuutta.
♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.