Annika Thor: Lumpeenkukkalampi
201 s., Tammi 2002
suom. Marja Kyrö
alkup. Näckrosdammen 1997
***
Annika Thor: Meren syvyyksissä
202 s., Tammi 2004
suom. Marja Kyrö
alkup. Havets djup 1998
Kerroin Annika Thorin Saari meren keskellä -teoksen luettuani, että aion jatkaa sarjan lukemista. No tässäpä on nyt sarjan kaksi seuraavaa osaa, Lumpeenkukkalampi ja Meren syvyyksissä. Molempien päähenkilönä on jo sarjan avausteoksesta tuttu Steffi, mutta miljöö muuttuu osittain kalastajasaarelta Göteborgiin.
En ryhdy tässä sen enempää selittämään päähenkilön taustoista, koska niitä tulee jo jonkin verran esille arviossani sarjan aloitusosasta. Lumpeenkukkalampi kertoo vuodesta, jolloin Steffi pääsee kaupunkiin oppikouluun ja asuu alivuokralaisena tohtorin perheessä. Heidän poikansa Sven on Steffin salainen ihastus. Tässä teoksessa tyttö on kasvanut jo 13-vuotiaaksi teiniksi. Steffin ja Nellin vanhemmilta tulee kirjeitä yhä harvemmin. Juutalaisvainojen vaikutus näkyy myös Ruotsissa joidenkin ihmisten vihamielisenä suhtautumisena juutalaisiin.
Tässä osassa Steffi oikeastaan rupee kunnolla kasvamaan nuoreksi naiseksi, vaikka hän onkin tietyllä tavalla aikuistunut hyvin nopeasti jo aikaisemmin ottamalla vastuuta sisarestaan ja joutuessaan lähtemään pakolaiseksi Ruotsiin. Epätietoisuus vanhemmista kaihertaa edelleen mieltä ja Steffi joutuu jälleen voittamaan esteitä, kun häntä vastaan rikotaan. Hahmossa on vielä nähtävillä tiettyä lapsenomaisuutta, joka karisee oikeastaan tyystin seuraavaan osaan mennessä.
Meren syvyyksissä kertoo vuodesta, jolloin Steffi on jo 15-vuotias, lähes 16. Nelli käy oppikoulun viimeistä luokkaa ja hänen haaveissaan siintä ajatus lukiosta ja lääkärin ammatista. Pakolaisuutta on kestänyt jo neljä vuotta, joten jatkokouluttautuminen ei ole itsestäänselvyys: pakolaisapukomitea suhtautuu nihkeästi opintojen tukemiseen. Onnekseen Steffi saa apua opettajaltaan neiti Björkiltä.
Tässä teoksessa Steffi oppii kunnolla näkemään aikuisten maailmaan ja kohtaamaan suuria ja mullistavia asioita. Pikkutytön maailmankuva on lopullisesti sirpaleina, vaikka hän edelleen haluaa uskoa vanhempiensa vapautumiseen leiriltä, jonne heidät on viety. Steffi kaipaisi nyt entistä kipeämmin vanhempiaan yrittäessään kasvaessaan aikuiseksi, mutta he eivät voi leiriltä käsin tytärtään tukea täysin. Pikkusisko Nellin käytös aiheuttaa Steffille huolta ja hän tuntee pettäneensä vanhempansa: hän ei pystynytkään huolehtimaan Nellistä. Lopuksi Steffi kohtaa hyvin suuren menetyksen, jolloin minunkin silmiini kihosivat kyyneleet.
Thor kirjoittaa koskettavasti, lämpimästi ja aidosti Steffin kasvutarinaa vieraassa maassa ja monen eri tahon ristipaineen alla. Teokset herättävät ajatuksia ja mietteitä asioiden eri puolista. On mielenkiintoista saada samalla tietoa ruotsalaisten elämästä sota-aikaan, sillä puolueettomuudestaan huolimattakin sodalla oli vaikutuksensa heidänkin elämäänsä: esimerkiksi sotalapsien ja säännöstelyn muodossa.
Thorin sanankäyttö on taitavaa, ja tästä voi kiitosta antaa myös suomentaja Marja Kyrölle. Lisäksi tässä vaiheessa on mielestäni huomattavaa, että sarjan sisällä ei ole ilmennyt ainoatakaan asiaristiriitaa tai muutenkaan asiavirheitä. Ainakaan minä en ole sellaisia huomannut. Se on hienoa huomata, sillä turhan usein eri osien välille lipsahtaa ristiriitoja monilla kirjailijoilla.
Odotan mielenkiinnolla millainen sarjan päätösosa on, aion lukea senkin mahdollisimman pian.
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.