torstai 18. huhtikuuta 2013

Elämä on kaunis

Saima Harmaja: Elämä on kaunis
59 s., Minerva 2013
kuvitus: Sinikka Hautamäki
sisältää runoja Harmajan eri kokoelmista
 
Runoilija Saima Harmajan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Lehdistä ja vähän joka puolelta on saanut lukea tämän asian huomioineita juttuja, ja siksi minä päätin vihdoin tutustua Harmajan tuotantoon. Kirjastossa minua kohtasi iloinen yllätys: löysin hyllystä upean ja uudenkarhean kokoelman Saima Harmajan runoja, jotka Sinikka Hautamäen tunnelmallinen akvarellikuvitus tuo aivan uudenlaiseen arvoonsa.

Yleensä minä en pidä akvarellikuvituksesta, se on jotenkin liian epämääräistä ja rajatonta minun makuuni: selkeät ääriviivat ja vahvat värit viehättävät enemmän. Siitä huolimatta Sinikka Hautamäen kuvitus teki minuun vaikutuksen, katsokaa nyt miten pienillä asioilla ja "epäselvillä" kuvilla saa luotua upean tunnelman, joka sopii aukeamalla olevaan runoon. Tuo aukeama, mistä löytyy runo Krookus, oli ehkä suosikkini koko kokoelmasta. Samoin runot Rannalla ja Kieloniityllä olivat ihania ja kuvitus täydensi tunnelmaa oivallisesti, Rannalla saattaa olla jopa paras runo kokoelmassa.
 
Saima Harmajan runoista tulee heti esiin luonto ja sen kuvaus ja kauneus. Oikein pystyy näkemään silmiensä edessä kukat, vihreyden ja auringon, joita jokainen kai kaipaa tässä vaiheessa kevättä. Luin tämän kokoelman ensin kauniina aurinkoisena päivänä ja olin niin täynnä kevätriemua, että ei ole tosikaan. Nyt sateen hakatessa kattoa ja tulvavesien noustessa yhä korkeammalle tartuin tähän uudestaan paitsi siksi, että voisin tästä blogata, myös siksi että halusin saada kosketuksen siitä valosta ja kauneudesta, jota on odotettavissa. Vaikka tähän kokoelmaan valitut Harmajan runot ovatkin usein hieman haikeita ja herkkiä, ne antavat valtavasti voimaa. Nämä ovat rakkausrunoja oikeastaan kaikki tai ainakin aiheena on rakkaus, mutta suurinta osaa näistä voi lukea myös luontorunoina. Siksi ehkä niin moni pitääkin Harmajan runoista, kun ne ovat niin monipuolisesti tulkittavissa.
 
Itse olen mitallisen ja perinteisen runon ystävä, joten siksikin Harmajan runot kolahtivat. Ehkä olisin kaivannut vielä hieman enemmän vahvuutta ja vähemmän haaveellisuutta, mutta toisaalta haaveethan ovat aina hyväksi. Harmajan elämäntarinaa tuntien ei ole ihme, että hän halusi kirjoittaa haaveellisesti ja pitää kiinni unelmista. Haluan vielä jossakin vaiheessa lukea lisääkin Harmajaa, mutta tämän kokoelman tunnelmasta irtautuminen voi viedä aikaa ja saattaa tuntua nihkeältä tarttua johonkin vanhaan painokseen tämän uuden ja upean jälkeen.
 
♠♠♠½

4 kommenttia:

  1. Juu, tämänhän sitä voisi itsekin lukaista. Minun on pitänyt tutustua Harmajan tuotantoon siitä lähtien kun pari vuotta sitten pidin runoviikon ja tykästyin nimenomaan Harmajan runoihin, joita muutamissa kokoelmissa oli. Pitääkin laittaa tämä uutuus korvantaakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Olin aika ihmeissäni, kun tämä oli kirjastossa ihan normaalisti hyllytetty: miksi tällaista kaunista uutta painosta ei ollut laitettu mitenkään esille? :o En ollut edes aikaisemmin tiennyt tästä painoksesta, joten liekö tätä mainostettu kovin vähän vai eikö vain ole sattunut silmään.

      Poista
  2. Minullakin oli ennakkoluuloni akvarellitöitä kohtaan. Minun makuuni ne ovat yleensä liian hempeitä. Näiden Harmajan runojen kanssa ne sopivat kuitenkin älyttömän hyvin yhteen ja auttoivat runojen tunnelmaan vajoamisessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota "hempeyttä" minäkin yritin hakea, kun yritin kuvata miksen yleensä tykkää akvarelleista. :D Aina oppii jotakin uutta, kun huomaakin, että esimerkiksi akvarellihan toimii joskus paremmin kuin jokin suoraviivainen ja selkeä kuvitus. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.