maanantai 5. elokuuta 2013

Sanna ja Sam - forever?

Anu Jaantila: Sanna ja Sam - forever?
221 s., WSOY 1997
kannen kuva: Vincent Bakkum

Sanna ja Sam - forever? on sarjan päätösosa. En tiedä millä nimellä sarjaa kutsuisin: Jenkkivuosi, Sanna, Sanna ja Sam vaiko jokin ihan muu. Siksi käytän ihan vain nimitystä sarja. Tämä viimeinen osa jatkaa Sannan ja Samin tarinaa siitä mihin edellinen osa Love, Sam jäi. Sarjassa ovat ilmestyneet aiemmin myös Jenkkivuosi ja Dear Sanna. Suosittelen lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessä, jos joku aikoo nyt aloittaa.

Sanna ja Sam ovat suurten päätösten äärellä, sillä vaikka rakkautta riittää, niin tulevaisuus pelottaa etenkin itsetunto-ongelmia potevaa Sannaa. Sanna joutuu palaamaan jälleen Suomeen, kun toinen vaihto-oppilasvuosi alkaa olla lopuillaan. Naimisiinmenostakin on jo puhuttu, mutta sen on tarkoitus tapahtua vasta opintojen loppumisen jälkeen. Miten he jaksavat odottaa monta vuotta erossa toisistaan, sehän se suurin murhe varsinkin Sannalla on.

Jaantila kirjoittaa mielestäni uskottavasti molempien potemasta syyllisyydestä ja epävarmuudesta, vaikkakin tämä kirja on mielestäni edellisiin osiin verrattuna hieman liiankin näiden ongelmien sävyttämä. Sam tuntee syyllisyyttä, koska on repimässä Sannan juuriltaan meren taakse. Sanna taas potee syyllisyyttä siitä, että on jättämässä taakseen kotimaansa mukana perheensä, ystävänsä ja sukulaisensa. Vaikka nämä ratkaisua vaativat ongelmat ovatkin suuressa osassa, ei huumoria ja huvia silti unohdeta, puhumattakaan siitä suuresta ja kaiken ylittävästä rakkaudesta. Se miten Jaantila on kuvannut Sannan ja Samin suhdetta toisiinsa, on hyvin tasapainoinen ja idyllinen, mutta silti kuitenkin uskottava.

Tekstin tyylissä on mielestäni huomattavissa hienoista muuttumista edelliseen osaan verrattuna, mutta onko tuo niin ihmekään: Love, Sam julkaistiin 1983 ja tämä 1997. Aikaa on kulunut välillä yli 10 vuotta, mutta todella hyvin Jaantila pystyy jatkamaan siitä mihin on jääty. Hänellä on edelleen varma ote tarinaan ja ne tärkeimmät eli hahmot ovat pysyneet samanlaisina.

On mielenkiintoista lukea miten Sannan ja Samin tarina jatkuu, vaikka Love, Sam olisi myös ollut kelpo lopetus sarjalle. Tämä viimeinen osa antaa kuitenkin paremman kokonaiskuvan kaikesta, joten siinä mielessä on hyvä, että Jaantila on kirjoittanut tämän vielä kaiken jatkoksi. Kirjan loppuun Jaantila on tehnyt pienen yhteenvedon siitä, missä Sanna ja Sam ovat vuonna 1997 samoin kuin heidän kaverinsa ja sukulaisensa (tarina päättyy kesään 1982). Mielestäni tuo tiivistelmä on todella irrallinen ja tarpeeton osa tätä kirjaa, sillä se on kirjoitettu jotenkin virallisesti kuin jokin tiedonanto. Lisäksi olisi ollut mukavampi itse kuvitella tarinan loppu (tulevaisuus) eikä saada kaikkea valmiina, samoin kuin olisi ollut mukavampi ajatella Sanna ja Sam ikuisesti nuorina ja vastarakastuneina. Tuo viimeinen sivu rikkoo muuten eheää kirjaa mielestäni turhan paljon. Kuitenkin:

♠♠♠♠½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.