Lokakuun luetut

Niin se vain on taas aika koota yhteen pian päättyvän kuukauden luetut kirjat. Minun lukukuuni tuntui lähtevän liikkeelle hyvin hitaasti, mutta nyt loppukuusta sain taas itseeni uutta lukupuhtia ja postauksia alkoi taas syntyä. Luin lokakuun aikana paljon hyviä kirjoja, joista päällimmäisenä jäi mieleen ikisuosikkini Laila Hirvisaaren uutukainen Me, Keisarinna sekä Kjell Westön Kangastus 38. Suunnittelemani oman hyllyn kirjojen teemaviikko jäi vielä pitämättä, mutta ehtiihän sen tässä loppuvuoden aikana varmasti toteuttaa. :)

Näistä bloggasin:

Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna

Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino

Virpi Hämeen-Anttila: Railo

Eila Kujala: Eiliset polut

Eino Leino: Sulle laulan, neiti kesäheinä

Zachris Topelius: Adalminan helmi & Muurahainen lääkärissä 

Kjell Westö: Kangastus 38

Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää

Esko-Pekka Tiitinen: Anjan lähes erinomainen elämä

Maarit Malmberg: Aapeli ja sotaveteraani Reino & Aapeli ja evakkomatka

Aulikki Oksanen: Tryffelikoirat

Listalla on siis peräti 6 romaania, joista 4 uutuutta, 4 kuvakirjaa, 2 runokirjaa ja 1 tietokirja. Näiden kirjojen lisäksi luin myös Taina Kinnarin toimittamat Ei menny niinku Strömsössä ja Ei menny niinku Strömsössä 2. Samaten luin satutunnille kirjoja etsiessäni paljon muitakin kuvakirjoja kuin bloggaamani kirjat. Aikeistani huolimatta en kirjoittanut sen kummemmin satutunnin kulusta, mutta mainittakoon tässä, että se meni vallan mainiosti. Lapsia oli paikalla peräti 30 ja hoitotätejä ja äitejä 14. Oli muuten aika hassu fiilis, kun yleisön joukossa istui mun lapsuuden hoitotäti uusien lapsien kanssa. Varmaan hänellekin tuli mieleen miten nopeasti vuodet menevät, kun entinen hoitotenava on jo aikuinen ja kirjaston satutätinä. :)

Ostin muuten itselleni vihdoinkin kauan haaveilemani nojatuolin, sillä nyt oli sen verran hyvä tarjous, että oli pakko tarttua siihen kiinni. Sadalla eurolla sain kotiini kuvassa näkyvän ihanan tuolin, jossa on aivan mahtava istuskella lukemassa iltaisin. Harmi vain, että nykyään pitää melkeinpä sanoa "miulla on nojatuoli", sillä kissa (enkä nyt tarkoita tuota tyynyä) on valloittanut sen aika ansiokkaasti viime aikoina. :D