Rinkkadonna

Laura Lähteenmäki: Rinkkadonna

187 s., WSOY 1998

päällys: Sanna Eiro

Laura Lähteenmäen Rinkkadonna kertoo 17-vuotiaasta Moonasta, joka laittaa elämänsä enemmän tai vähemmän sekaisin oman itsekkyytensä vuoksi. Hän tekee mitä tahtoo ja oikuttelee niin perheelleen kuin kavereilleenkin. Oikuttelu ei kuitenkaan auta, kun mielessä kytee kiukku eikä mikään tahdo sujua niin kuin Moona haluaisi. Itsekkäästi Moona ajattelee vian olevan kaikissa muissa paitsi hänessä itsessään.

Mielestäni tämä kirja on ennen kaikkea kuvaus Moona aikuistumisesta sekä kipuilusta sen kynnyksellä. Vaikka Moona onkin päähenkilö, ulottuu tuo kuvaus myös isosisko Marjan sekä Riina-bestiksen elämään. Kuitenkin minä olen yrittänyt sitkeästi lukea tätä eräkirjana, sillä kirjallisuuden genrejen kurssilla tämä kirja on laitettu eräkirjojen listaan (muiden opiskelijoiden toimesta) yhdeksi lukuvaihtoehdoksi. Kirja kuvaa Moonan luokan vaellusretkeä Lapin erämaahan, mutta paljon liikutaan myös urbaanissa ympäristössä. Tässä on eräkirjallisuudelle tuttua miljöötä ja genrelle tyypillisiä hahmotyyppejä, mutta eräkirjaksi en tätä kyllä puhtaasti miellä. Tässä sen taas näkee, että genrejaottelu ei ole yksiselitteistä.

Moona päähenkilönä on jokseenkin rasittava tapaus, joka todellakin ajattelee vain itseään. Hän loukkaa siskoaan ja isäänsä sekä myös bestistään täysin ajattelemattomasti, mutta on kuitenkin sisäisesti hyvin hajallaan. Moonan ironiset ja piikikkäät kuvaukset kanssaihmisistä eivät ole mielestäni aina hauskoja, vaan pikemminkin ilkeitä, mutta ihmiskuvaus teoksessa on kyllä hyvin terävää ja siinä suhteessa ansiokasta. Huumoria tässä kirjassa kyllä löytyy niin tapahtumista kuin Moonan kärkevyydestäkin, mutta itsekkyys menee kuitenkin liian pitkälle ja ilkeilyä ei ole kiva lukea.

Kanssahahmot ovat Moonan piikikkyydestä huolimatta hyvin hupaisan tuntuisia hahmoja, ainakin Moonan isä, johon kohdistuva pilkka on välillä hyvin harmitonta ja lempeää. Jorma-isän hölmöilyt ovat hauskoja, mutta myös tämän hahmon vaiheisiin liittyy kipuilua. Yksinhuoltajaisä joutuu huomaamaan molempien tyttäriensä elävän omaa elämäänsä, johon eräretket isän kanssa eivät mahdu mukaan. Hahmojen sisäinen myllerrys on tässä viety mielestäni hienosti myös selkeästi aikuisen hahmon tasolle, vaikka isän elämään ei sukelletakaan niin syvälle kuin Moonan.

Mielestäni luokkaretki erämaisemissa oli hienosti kuvattu ja oli kyllä virkistävää liikkua Moonan mukana Lapissa, sillä miljöön kuvauksen katson melko onnistuneeksi, vaikka Lapin luonto ei olekaan minulle tuttua kuin kuvista ja kirjoista. Luontotunnelmointia olisi voinut olla enemmänkin, jos tätä ajattelee eräkirjaksi, mutta nuortenkirjana tämä toimii tällaisenaan hyvin.

♠♠♠♠ 

ps. Tulen kirjoittamaan tästä kirjasta blogitekstin myös kouluni kurssikäytössä olevaan  blogiin. Joitakin tämän tekstin pätkiä voi esiintyä tuossa tekstissä ainakin osittain tai hyvin samankaltaisena. Jos jonkun silmiin sattuu kaksi hyvin samantyyppistä tekstiä (kurssin blogissa toki painotan hieman eri asioita), niin kyse ei ole plagiaatista vaan omista teksteistäni kahdessa eri blogissa. Kurssin blogiin tuleva teksti ei jää sinne ikuisiksi ajoiksi, vaan jossain vaiheessa kurssin jälkeen se poistetaan.