keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Sinulle laulavat linnut

Anna-Mari Kaskinen: Sinulle laulavat linnut
kuvitus: Minna L. Immonen
48 s., Kirjapaja 2011
 
Kävin taannoin kirjaston runohyllyllä tutkimassa, jos jotain mielenkiintoista osuisi silmiin. Södergranin runoista kirjoitin jo maaliskuussa, joten nyt on vuorossa toinen löytöni, Anna-Mari Kaskisen ihanan valoisa ja keväinen runokokoelma Sinulle laulavat linnut. Kokoelman on jälleen kerran kuvittanut Minna L. Immonen, jonka hempeiden kuvien tunnelmat täydentävät runoja hienosti. Kaskiselta tuntuu kyllä löytyvän runokokoelmia jokaiseen hetkeen ja tilanteeseen!
 
Sinulle laulavat linnut kuvaa pääosin luonnon keväistä heräämistä ja minun tulkintani mukaan myös niitä tunteita, joita ihmisissä keväisin yleensä herää: innostusta, ihastumista, iloisuutta. Hän kuvaa lähes kaikkia näitä asioita luonnon kautta, mutta minua useampikin runo puhutteli tällä tavalla ikään kuin kaksitasoisesti. Kaskisen runot ovat pääosin perinteisiä ja loppusoinnullisia, niin kuin luontorunojen pitää mielestäni ollakin. En tiedä miksi minulle luontoruno on minulle mieluisa loppusoinnullisena, niin vain on. Ehkä on kyse perinteikkyydestä ja siitä, että luonto herää keväisin vuosi toisensa jälkeen: niin on ollut jo satoja vuosia.
 
Kokoelman runoissa on raikkautta, herkkyyttä ja voimaa samaan aikaan. Niissä on myös jotakin hyvin kunnioittavaa, ikään kuin nöyrtymistä luomakunnan edessä. Se on mielestäni kaunista, sillä Kaskinen ei vie tuota nöyryyttä nöyristelyksi. Immosen kuvitus mielestäni täydentää tätä mielikuvaa hyvin, sillä kuvitus ei yritä vetää huomiota itseensä. Välillä kuvat puolestaan auttavat avaamaan uutta tulkintaa runosta, jonka kanssa se on samalle aukeamalle sijoitettu.
 
Kaskinen on jo lunastanut paikkansa suosikkirunoilijoideni joukossa, siitä ei pääse mihinkään. Olen aikaisemmin lukenut häneltä neljä kokoelmaa, joista kolmesta olen kirjoittanut tänne blogiini. Mielestäni on hienoa, että Kaskinen hallitsee aiheita niin laaja-alaisesti ja osaa vieläpä tuoda ne esiin sujuvasti. Kaskisen runoissa sanat eivät välttämättä ole hienoja tai monimerkityksisiä, mutta kokonaisuutena niistä muodostuu mielenkiintoinen verkko. Lainaisin tähän loppuun jotakin ihanaa keväistä runoa, mutta en osaa valita minkä tahtoisin tähän laittaa. Siispä kehotan teitä tutustumaan kokoelmaan itse, jos ajatus kevätrunoista kiinnostaa.
 
♠♠♠♠

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.