keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Netotška Nezvanova

Fjodor Dostojevski: Netotška Nezvanova - Nuoren naisen tarina
235 s., Minerva 2008
alkuteos ilmestyi vuonna 1849
suom. Veikko Koivumäki

Luin joskus lukiolaisena Dostojevskin ehkäpä tunnetuimman teoksen. Kyseessähän on tietysti Rikos ja rangaistus, kirja, joka mielestäni oli sangen puuduttava ja tylsä, mutta luin sen päättäväisesti yleissivistyksen nimissä. Olkoonkin, että en osannut enkä osaa vieläkään täysin ymmärtää kyseisen teoksen arvoa, syvän muistijäljen se ainakin jätti. Dostojevskin tuotanto toisaalta kiehtoo ja kiinnostaa minua, mutta toisaalta tiedän jo valmiiksi, että se ei oikein ole minun juttuni. Uskalsin kuitenkin palata Dostojevskin pariin ja ottaa luettavakseni Netotška Nezvanovan, joka alunperin oli julkaistu jatkokertomuksena ja siitä oli tarkoitus tulla nykyistä laajempi.

Netotška Nezvanova kertoo nuoresta neidosta, jonka elämä on varhaislapsuudesta lähtien ollut kurjaa. Itsekäs isäpuoli, heikkoluontoinen äiti ja alati piinaava köyhyys tekivät tytön lapsuudesta ankean, kunnes hän nousi ryysyistä rikkauksiin molempien vanhempiensa kuoltua. Varakas ruhtinas otti hänet kasvatikseen, mutta lopulta Netotska muutti toiseen perheeseen. Kummassakaan perheessä Netotskan elämä ei ollut vaivattoman helppoa ja huoletonta, mutta selkeästi parempaa kuin lapsuudessa.

Tässä teoksessa todella näkyy psykologisen pohdiskeleva ote, jonka on sanottu olevan Dostojevskin teoksille tyypillistä. Henkilöhahmojen psyyke on erityisen tarkastelun alla, ulkoiset puitteet eivät mielestäni ole niinkään ratkaisevia. Dostojevski kuvaa ihmismieltä melkoisen tarkasti, mutta mielestäni kyllä välillä hieman turhan yliampuvasti. Ja suoraan sanoen en aina oikein edes ymmärtänyt, että mitä nyt taas tapahtuu. Tapahtumien kulku oli jotenkin erikoinen, sillä yhtäkkiä saattoi tapahtua jotain ilman sen kummempia selityksiä. Ymmärrykseni vajavaisuudesta huolimatta Dostojevskin esiin piirtämät luonteenlaadut ja persoonallisuudet olivat melkoisen mieleenpainuvia.

Netotškan tarina katkeaa äkisti, sillä teoksen lopussa päähenkilö on vasta 17-vuotias. Alunperin Dostojevski teki kuin tekikin tästä laajemman jatkokertomuksen, mutta viimeisimmät osat eivät ole säilyneet. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tämän nuoren naisen tarina jatkui, sillä teoksen loppu on todella mielenkiintoisen avoin, kuin vastauksia vailla. Muutenkin teos oli melkoisen mielenkiintoinen ainakin Rikos ja rangaistukseen verrattuna, vaikkakin keskittyminen välillä herpaantui liiallisen psykologisen höpötyksen vuoksi. Kokonaisuutena kuitenkin ihan toimiva teos. Tästä voisi jonkun olla helppo aloittaa Dostojevskin tuotantoon tutustuminen, sillä onhan tämä varmasti paljon kevyemmin sulateltavissa kuin laajemmat romaanit.
♠♠♠

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.