torstai 26. helmikuuta 2015

Maresi - Punaisen luostarin kronikoita

Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita
212 s., Tammi 2014
alkup. Maresi. Krönikor från Röda klostret, 2014
suom. Marja Kyrö
kansi: Laura Lyytinen

Sain Maresin joululahjaksi vanhemmiltani, mutta vasta nyt ehdin ottamaan tämän lukuvuoroon. Vaan kyllä kannatti odottaa, Maresi nimittäin täytti odotukseni täydelleen. Finlandia Junior palkinnon napannut teos on kyllä todellakin lukemisen arvoinen.

Teoksen päähenkilö on 14-vuotias Maresi, joka asuu Punaisessa luostarissa pienellä saarella, jonne miehiltä on pääsy kielletty. Punaiseen luostariin saapuneet tytöt ovat tulleet saarelle hyvin eri syistä, jotkut koulutusta saamaan ja jotkut, kuten Maresi, siksi, ettei perheellä ollut enää varaa elättää häntä. Eräänä päivänä luostariin saapuu nuori Jai, joka pakenee isänsä silmitöntä vihaa. Jain isä ei todellakaan aio päästää tytärtään käsistään, mikä laittaa luostarin väen todelliselle koetukselle, kun mies saapuu joukkoineen saarelle.

Maresi on tarinana jotenkin lumoava, sen voisi lukea yhdeltä istumalta eikä kelloa tarvitsisi vilkaista kertaakaan. Erityisesti pidin tarinan miljööstä ja sen kuvauksesta, joka kuitenkin jättää lukijalle myös omaa kuvittelunvaraa. Punaisessa luostarissa on jotakin idyllistä, oikeaa sisaruutta ja ahkeruutta, mikä tekee tunnelmasta kodikkaan ja kutsuvan. Teoksen sisäkansiin on painettu kartat luostarin alueesta ja luostarisaaresta, mutta niitä en juuri vilkuillut, sillä tarina vei niin hyvin mukanaan, että en halunnut keskeyttää lukemista tarkentamalla karttamuistikuvia.

Teoksessa viehätti myös hahmot. Maresi on tiedonhaluinen lukutoukka, jonka kertojaääni on mielestäni elävä. Hänen hahmonsa on varmasti etenkin nuorille lukijoille hyvin samaistuttava, sillä Maresi ei ole vielä täysin löytänyt omaa kutsumustaan. Yksi teoksen kantavista teemoista onkin itsensä löytäminen. Siitä huolimatta minut hurmasi erityisesti kuitenkin pikkunoviisi Heo, jonka herttaisessa vilpittömyydessä on jotakin viehättävää. Tässä tarinassa on paljon vahvoja ja mieleenpainuvia hahmoja, mutta silti hahmoverkko ei muodostu liian sekavaksi.

Maresi ei tarinana ole mitenkään erityisen vauhdikas kirjan loppupuolta lukuunottamatta, mutta siinä on paljon asioita, jotka herättävät ajatuksia. Maresin taustan lisäksi ajatuksia herättää erityisesti Jain kokemukset. Tarinassa keskitytään melko paljon tavallisen luostarielämän kuvailuun ja edetään kohti loppuhuipennusta, mikä on mielestäni hyvä ratkaisu. Ei luostarielämää voisi kovin räväkästi kuvatakaan. Tarinan sävähdyttävyys lienee hiljaisissa kohtaloissa, joita jokaisella hahmolla lienee takanaan. Vaikutuksen tekee myös luostarilaisten jumalattaren kautta kuvattu fantasiamaailma. 

Kokonaisuutena Maresi on mielestäni todella toimiva nuorille suunnattu fantasiaromaani.
♠♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Onpa kiva lukea, että tykkäsit tästä niin paljon :) Minä aloitin tämän tänään ja luinkin heti siitä noin kolmasosan. Odotin aika paljon vauhdikkaampaa tarinaa ja olenkin yllättynyt ettei kirjassa ole vielä päästy kovin pitkälle.. Mutta olet oikeassa, tunnelma on lumoava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odotin tältä enemmän vauhdikkuutta, ja välillä hieman jo tuntuikin, että tarina polkee miltei paikoillaan, vaikka pidinkin suunnattomasti tästä kirjasta. Jotenkin tuo kansi ainakin minulle loi sellaisen mielikuvan, että tässä teoksessa on räväkkyyttä. Ja kyllä sitäkin sitten löytyy, mutta lähinnä tarinan loppupuolelta. :)

      Poista
  2. Tässä kirjassa on ihana kansikuva ja tarina on sellainen, jonka voisin lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva on kyllä todella kaunis ja sellainen, joka herättää kiinnostuksen kirjaa kohtaan: huoliteltu, yksityiskohtainen ja hieman arvoituksellinen.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.