maanantai 11. toukokuuta 2015

Etelä-Pohjanmaan lasten satukirja

Harri Harju (toim.): Etelä-Pohjanmaan lasten satukirja - Parahia tarinoota kersoolle ja aikuusille
127 s., 3.p. Kirjapaja 2009
1.p. 2002
kuvittanut Minna Kosunen
 
"Näläkä sillä kai oli maharotoon, kun se ensimmääseksi meni kattomahan, notta mitä niis kupiis oli. Sehän tykkäs puurosta jo muutoonkin, mutta nyt kun se oli kulukenu pitkin mettiä jo usiamman päivän, niin se puuro oli oikeen hyvää sen tyhyjähän vattahan. Aluuksi se maistoo Isä-karhun kupista, mutta meinas polttaa suunsa, oli se niin kuumaa viäläkin. Sitten se maistoo Äitee-karhun kupista, mutta siinä se puuro oli jähtyny jo liikaakin. Kersa-karhun kupois se puuro olikin sitten justihin parahultaasta, ja Olokitukka lusikootti sen kupin ihan tyhyjäksi." (Olokitukkaanen flikka ja kolome karhua, s. 20-21)
 
Etelä-Pohjanmaan lasten satukirja on kokoelma tuttuja satuja, jotka on mukailtu alueen murteelle. Kokoelmasta löytyy mm. tutut sadut Olokitukkaanen flikka ja kolome karhua, Keisarin uuret vaattehet ja Rinsessa ja hernes, mutta kokoelmassa oli pari satua, jotka ainakaan minulle eivät olleet tuttuja, kuten Jänis ja siili (hieman erilaisen jäniksestä ja kilpikonnasta kertovan sadun olen kuullut) ja Saapasjalakaanen kollikissa, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus sellaisena tarinana kuin se on kokoelmassa kerrottu.
 
On mielenkiintoista lukea tuttuja satuja omalla murteella, sillä niihin tulee heti jotenkin erilainen leima. Tarina on tuttu, mutta kuitenkin jotenkin niin erilainen, ja kun on aina tottunut kuulemaan sen yleiskielisen version, tuntuu melkeinpä hassulta nähdä ja kokea tarina murreasuun puettuna. Lukukerhon viimeiselle kerralle huhtikuussa otin tämän kirjan mukaan, jotta voisin lukea vielä jonkin tarinan kerholaisille. Voin kertoa, että tämä kirja oli menestys ja kiinnosti suuresti kerholaisia, niin että kun aion lukea vain yhden tarinan, sainkin lopulta lukea kaksi. Nyt toukokuussa luin sitten teoksen itsekseni kokonaan, sen verran alkoi murresadut kiinnostaa.
 
Moni tämän kokoelman saduista on kerrottu suoremmin kuin useimmat kuulemani versiot. Olen joskus muinoin lukenut teoksen, joka käsitteli joitakin vanhoja satuja ja niiden alkuperäisiä versioita, joten tiedän kyllä, että monia satuja on aikojen kuluessa siloiteltu. Esimerkiksi tämän kokoelman Kolome piäntä porsasta -tarinassa kaksi porsasta joutuu suden suuhun, kun aina aikaisemmin olen kuullut tarinan, jossa jokainen porsas kuitenkin pelastuu. Samoin esimerkiksi Tuhkimossa sisarpuolet muka leikkaavat jaloistaan palat pois, jotta lasikenkä sopisi, mikä nyt ei ole ihan tavanomaisin versio siitä tarinasta. Itse jotenkin tykkään kyllä enemmän niistä tutummista siloitelluista versioista, sillä nämä suoremmat versiot olivat osasta ehkä hieman liian "raakoja" minun makuuni.
 
Mielestäni tällä kirjalla on tärkeä funktio, kun ajatellaan murretietoisuuden säilymistä. Enää ei juuri kuule puhuttavan kovinkaan "leviää pohojalaasta" ja koko ajan murresanojen tuntemus vähenee. En itsekään ole mikään Etelä-Pohjanmaan alueen murre-ekspertti ja välillä tuleekin vastaan sanoja, jotka eivät minulle ole tuttuja. Tässä kokoelmassakin oli muutama sana, joiden merkityksestä en ollut täysin varma tai en ainakaan osaisi selittää sitä auki, vaikka sinänsä tiedän mitä sana tarkoittaa. Koska itsellenikin tässä oli hieman vieraita sanoja, tämä voi tuntua ainakin pienestä ja murteeseen tottumattomasta lapsesta ihan vieraalta kieleltä, mutta tietysti kun sadut ovat jo ennalta tuttuja, voi tarinaa seurata jo muistin perusteellakin, vaikka jokaista sanaa ei ymmärtäisikään. Kokonaisuutena tämä on siis toimiva kokoelma: tuttu tarina hieman eri sanoin kerrottuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.