maanantai 4. syyskuuta 2017

Elokuun luetut

Elokuu on ollut varmasti monille arjen alkamisen kuukausi, mutta minä vietin pari viikkoa lomailun merkeissä. Olin kuvitellut, että lomalla ehdin lukemaan mielinmäärin. Vaan niin aika kiisi eteenpäin kavereiden parissa, erilaisissa juhlissa, elokuvien ja tv-sarjojen parissa ja uudesta kodista nauttiessa. Pieni riessukin piti heittää, joten lähdettiin kaverin kanssa katsomaan Huutokauppakeisaria Uuraisille. Oli jännä kokemus päästä paikan päälle seuraamaan kaupankäyntiä! Tv-kameratkin olivat paikalla, joten on mielenkiintoista katsoa näkyykö oma naama ohjelmassa ohimennen. :-D

Kirjoihin ei siis juuri tullut tartuttua, joten en vieläkään päässyt Harry Pottereiden tai oman hyllyn lukemattomien pariin. Loman aikana kirjaston varausjonosta saapui kymmenkunta teosta luettavaksi, joten toviksi jos toiseksikin on tekemistä niissäkin. Tällä hetkellä kyllä tuntuu siltä, että lukeminen maistuu oikein hyvin! Yhden kirjan olen tälle kuulle jo ehtinyt lukeakin, mutta ensin on elokuun luettujen aika.

Luin elokuussa kuusi kirjaa, joista Paula Havasteen Lumen armo oli todellinen lukunälän herättelijä. Hieno lukukokemus oli myös suomalaisen rakkauden historiasta kertova teos Lemmen ilot ja sydämen salat, joka oli kerrassaan kiinnostava tietopaketti. Jessie Burtonin Nukkekaappi minulta sen sijaan jäi kesken jo ihan alussa, sillä tarina ei vain jotenkin lähtenyt vetämään. Vielä jokin kiinnostus sitä kohtaan kuitenkin jäi, joten ehkä joskus (vuosien päästä) yritän sen parissa uudelleen.

Elokuun luetut:
Anu Kangasniemi: Tavoitteesta tavaksi
 Kristiina Vuori: Siipirikko
Paula Havaste: Lumen armo
Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu

Syyskuulle olen jo ehtinyt lukemaan Päivi Lukkarilan ja Emilia Mäkisen teoksen En ikinä luovuta, joka oli lähestulkoon hengästyttävä lukukokemus tarinan osalta. Kirjoitan siitä tänne lähipäivinä. Nyt otin luettavakseni rentoa chick litiä, ja ainakin alun perusteella Niina Within Taisit narrata, Stella vaikuttaa hyvältä.

 Aurinkoisia syyspäiviä kaikille lukijoilleni!

2 kommenttia:

  1. Jos asuisin lähempänä, varmaan uteliaisuudesta kävisin Uuraisilla huutokaupassa. Olen ollut Ruskotalolla pari kertaa huutokaupassa jo ennen Huutokauppakeisari-ohjelmaa, ja kyllä huutokaupassa on aina oma jännittävä tunnelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huutokaupassa tosiaan oli jännittävä tunnelma ja välillä se suorastaan sähköistyi, kun jostakin tuotteesta tuli kamppailua eri huutajien kesken. En ole koskaan aikaisemmin ollut huutokaupassa, joten kokemus oli siksikin jännittävä. Meilläkin oli Uuraisille matkaa noin 2,5 tuntia, mutta kyllä kannatti lähteä. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.