keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Toinen tuntematon

Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon
376 s., WSOY 2017
kansi: iStock, Martti Ruokonen
 
Sain eilen illalla luetuksi loppuun upean ja idealtaan hienon novellikokoelman Toinen tuntematon. Tiesin jo etukäteen, että haluaisin kirjoittaa tästä kirjasta itsenäisyytemme 100-vuotispäivänä. Toinen tuntematon kuvaa millaisia tarinoita ja millaisia naishahmoja kirjallisuutemme klassikon, Tuntemattoman sotilaan, miesten rinnalla mahtoi kulkea ja millaisista taustoista Tuntemattoman tutut hahmot mahtoivat rintamalle lähteä. Teoksen 22 novellia ovat kirjoittaneet kirjallisuutemme kärkinimiin kuuluvat Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu, Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, J-P Koskinen, Sirpa Kähkönen, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius.
 
Pidän valtavasti tämän kirjan ideasta kuvata Tuntemattoman tuttuja hahmoja toisesta näkökulmasta: joistakuista kertoo sisar, äiti, morsian, vaimo, lotta, naapurintyttö tai muu elämänpiirissä keskeisesti liikkunut nainen. Idea on toteutettu onnistuneesti ja novellit ovat sujuvalukuisia, koskettavia ja hyvin aidon tuntuisia, sellaisia jotka sopivat kuhunkin Tuntemattoman mieshahmoon. Osa miehiä kuvaavista naisista on noussut esiin jo Linnan teoksessa, osa on novellistien omaa tuotosta. Kokonaisuus toimii hyvin. Mainiota on myös kansitaide, joka noudattelee Tuntemattoman sotilaan ikoniseksi muodostunutta kansikuvaa. Hyvä valinta tälle kirjalle!
 
En voi nimetä mitään novelleista suosikikseni, mutta Lyyti Rokan ääntä odotin etukäteen eniten. Antti Heikkisen kirjoittamaa novellia on lainattu melko paljon, enkä malta olla itsekään nostamatta esiin kyseistä kohtaa, joka soi vahvana:
Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki.
Sama novelli maalaa Lyyti Rokasta hieman erilaisen kuvan kuin millaiseksi olin hänet kuvitellut. Lyyti on äärirajoilleen viritetty nainen, jonka jaksaminen on todellisella koetuksella. Aiemmin olen kuvitellut Lyytin lähinnä sitkeänä viljanleikkaajana ja vahvana karjalaisnaisena, joka kyllä menisi vaikka läpi harmaan kiven. Samalla suulas Antti Rokka näyttäytyy hieman erilaisessa valossa kuin aiemmin. En ole varma pidänkö siitä, mutta muuten novelli on onnistunut.

Yksi Tuntemattoman sotilaan ikimuistoisimpia hahmoja on epäilemättä Urho Hietanen, jonka kohtalo on jäänyt sitkeästi mieleeni. Urhosta kertoo kaksikin naista, sisar ja petroskoilainen Vera. Myös Rokka ja tietenkin vaitelias Koskela ovat hahmoja, jotka moni muistaa. Odotin koko ajan koska Koskelasta kerrottaisiin jotain. Luulin jo tulkinneeni jotain väärin, kunnes oivalsin ettei Koskelaa ole kuvattu tässä teoksessa lainkaan, sillä hänen kotijoukkojensa tunnelmat pääsevät esille Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa. En tiedä, ehkä olisi ollut kiva lukea Koskelastakin jokin uusi tulkinta, mutta toisaalta se olisi voinut Linnan teosten valossa muuttua liian epäuskottavaksi. Viisas valinta siis keskittyä muihin hahmoihin.

Mielestäni Toinen tuntematon on todella onnistunut teos, jonka voisin hankkia jopa ihan omaksikin uusia lukukertoja ajatellen. Kirja on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja mielestäni se onkin hieno kunnianosoitus miesten rinnalla omalla tavallaan taistelleille naisille, Tuntemattomalle sotilaalle ja itsenäisyytemme puolustamisen vaiheille.

♠♠♠♠♠

2 kommenttia:

  1. Hyvän kirjavalinnan teit itsenäisyyspäivän kunniaksi!

    Minä pidin Heikkisen novellista paljon, myös Rokasta siinä. Hän on yksi suosikkihahmoistani Tuntemattomassa sotilaassa, mutta olen monesti pohtinut, että hän on todennäköisesti luonteensa vuoksi henkilö, jota ei aina ihan jaksaisi. Pidin siitä, miten hänen sekä Lyytin luonteet syventyivät ja miten novellista näkyi, että he kuitenkin luovivat elämän vesissä yhdessä, toisiaan kunnioittaen.

    Ymmärsin periaatteessa, miksei Koskela ollut novellikokoelmassa mukana, mutta minusta olisi ollut mukavaa, jos joku olisi kirjoittanut Koskelasta Kaarinan, hänen siskonsa näkökulmasta. Pohjantähti-trilogiassa ei käsitellä kovin paljon Kaarinan suhdetta veljiinsä, ainakaan hänen omasta näkökulmastaan katsottuna. Kuitenkin sain trilogiasta kuvan, että hän ja Vilho ovat melkoisen läheisiä, minkä vuoksi olisin tahtonut Kaarinasta kertovan novellin mukaan Toiseen tuntemattomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olisi kyllä tosiaan voinut olla mielenkiintoista kuulla Koskelasta Kaarinan kertomana. Ja toisaalta jos Koskela olisi otettu mukaan tähän kokoelmaan, niin sitten olisi tosiaan käsitelty oikeastaan kaikki tärkeät henkilöt.

      Minä en ole jotenkin koskaan osannut ajatella Rokkaa siten, että häntä ei aina jaksaisi, mutta nyt kun sanoit, niin tottahan se on. Rokasta on kuitenkin muodostunut jollain tapaa jopa ikonisen pyhä hahmo, joten häneen voi siksikin olla vaikea kohdistaa mitään "kritiikkiä", vaan hänet hyväksytään ehdoitta ja epäilyksittä juuri sellaisena kuin hän on.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.